alku aina hankala.

Olipas tää hankalan tuntusta tää alku. No nyt sitte vihdoin pääsin kirjottamaan. Olen harkinnut blogia jo jonkun aikaa ja nyt päätin sitten aloittaa :--)

Ensinnäkin, tänään alkaa yksi lempisarjoistani, Big Brother. En tiedä mikä siinä oikeestaan kiinnostaa. Kai se kun ihmiset siellä kännissä vaan heiluvat ja juttelevat syvällisiä, ja joku heistä sitten saa mahtavat 50 000 euroa. Pyh, hassu summa, mutta kelpaisi mullekin.

Ja kuulin tossa viikonloppuna isältäni jotain todella epätodellista, hän sanoi että on alkanut puhumaan minulle kuin aikuiselle. Silmät renkaana katsoin isääni ja tämä väitti asian olevan niin etten enää ole se 'isin pikkutyttö jota aina puollustetaan' ja se alkoi pelottamaan. Oikeastaan haluan olla tämä isin pikkutyttö. Mutta ei sen niin väliä, ei sitä kannata ottaa tosissaan, vai kannattaako? Ja onneksi mun isä on mun isä, koska sain jo ajella sellasella isolla parkkiksella isäni autoa :--) Tykkäsin siitä ja nyt en malta todellakaan odottaa että olisin jo 18-vuotias. Muistuu vaan mieleen että kun olin ystäväni isoveljen 17-vuotissyntymäpäivillä ja siellä kaikki sanoi pojalle että 'tämä on se elämäsi pisin vuosi...'. Odotukseni tulee olemaan siis todella pitkä.

Perjantai-iltana sitten kummityttöni joka on nyt melkein 3-vuotias niin soitti äitinsä puhelimestä ja oli nukkumaan menossa ja melkein itki puhelimeen kun emme ole nyt nähneet puoleentoista kuukauteen. Sitten usein olen sanonut tytölle että 'ei Netta voi tulla ku Netalla on koulu' ja tähän kummityttö vastasi viisaana että 'Mutta Netta, nyt on viikonloppu ja sinulla ei ole koulua'. Aloin miettimään että miten nuorena ihminen voi tietää milloin on arki ja milloin viikonloppu koska kummityttö ei ole tarhassa joten omasta viikkorytmistä sitä ei voi tietää. Ja mitä viikonloppu edes oikeastaan tarkoittaa? Siinä miettimistä.