rakkaus on vaikee sana.

Noniin, tuli sitte taas asiaa. Tää on vaa alkuhuumaa, myöhemmin tekstejä tulee harvemmin :D.

'Rakkaus on syvä kiintymys toiseen henkilöön tai muu syvä kiintymys johonkin tai johonkuhun'. Wikipedia väittää. Tulin kertomaan että tunnustin äsken rakkauttani... ystävälle. Ei se tietenkään ole samanlaista mitä tunnen erästä poikaa kohtaan. Oikeastaan haluaisin olla pojan kanssa yhdessä mutta tiedän että se loppuisi viimeistään ensi syksynä, koulun takia. Koska tässä kohtaan voin sanoa että vaikka kuinka paljon pidänki pojasta niin vielä en niin paljoa että valitsisin hänen takiaan toisin mitä haluan. Ja uskon että vaikka eräs ystäväni seurusteleekin niin hän ei aio estää poikaystäväänsä menemästä pojan haluamaan kouluun vaikka tästä pitäänkin erittäin paljon. Koulu on koulu eikä sille mahda mitään.

Tuli tässä mieleen että en kestä ihmisten kaksinaamaisuutta. Tiedän erään ihmisen joka esittää minulle kaveria mutta kuitenkin sanoo toiselle ettei haluaisi olla kanssani. Miksi sitten on sellainen ? Vaikka se onkin kohteliasta mutta jos paljonki vihaa niin ei kannata esittää.

Ja asiasta vappuviuhkaan, syksy tulee♥ oikeastaan olin jo kyllästynyt ainaisiin helteisiin. Kesä on kivaa, mutta liika on liikaa. Syksyn huomaa kun päivän lämpötila ei mene yli 20 asteen ja saa pitää pitkiä housuja, lenkkareita, takkia ja huivia :) Itse olen kyllä enemmän kevätihmisiä, mutta on syksy kuitenkin kivempaa kuin talvi, nyt kun on ennustettu samanlaista talvea kuin viime vuonna eli hiton kylmää. Hrrrr, pelkkä ajatuskin jäädyttää.

Olen oppinut arvostamaan elämän pieniä asioita. Itse kun olin 13-vuotias ja äiti antoi 50 erkkiä käteen niin katsoin äitiä ja kerjäsin lisää rahaa. Nykyään kun saa edes 10 euroa niin tulee iloiseksi. :) Ja sitä paitsi kun alkaa tulemaan omia tuloja ja laskuja niin alkaa ymmärtämään aikuisten stressiä. Alan siis aikuistumaan, kerranki isä oli oikeassa.

alku aina hankala.

Olipas tää hankalan tuntusta tää alku. No nyt sitte vihdoin pääsin kirjottamaan. Olen harkinnut blogia jo jonkun aikaa ja nyt päätin sitten aloittaa :--)

Ensinnäkin, tänään alkaa yksi lempisarjoistani, Big Brother. En tiedä mikä siinä oikeestaan kiinnostaa. Kai se kun ihmiset siellä kännissä vaan heiluvat ja juttelevat syvällisiä, ja joku heistä sitten saa mahtavat 50 000 euroa. Pyh, hassu summa, mutta kelpaisi mullekin.

Ja kuulin tossa viikonloppuna isältäni jotain todella epätodellista, hän sanoi että on alkanut puhumaan minulle kuin aikuiselle. Silmät renkaana katsoin isääni ja tämä väitti asian olevan niin etten enää ole se 'isin pikkutyttö jota aina puollustetaan' ja se alkoi pelottamaan. Oikeastaan haluan olla tämä isin pikkutyttö. Mutta ei sen niin väliä, ei sitä kannata ottaa tosissaan, vai kannattaako? Ja onneksi mun isä on mun isä, koska sain jo ajella sellasella isolla parkkiksella isäni autoa :--) Tykkäsin siitä ja nyt en malta todellakaan odottaa että olisin jo 18-vuotias. Muistuu vaan mieleen että kun olin ystäväni isoveljen 17-vuotissyntymäpäivillä ja siellä kaikki sanoi pojalle että 'tämä on se elämäsi pisin vuosi...'. Odotukseni tulee olemaan siis todella pitkä.

Perjantai-iltana sitten kummityttöni joka on nyt melkein 3-vuotias niin soitti äitinsä puhelimestä ja oli nukkumaan menossa ja melkein itki puhelimeen kun emme ole nyt nähneet puoleentoista kuukauteen. Sitten usein olen sanonut tytölle että 'ei Netta voi tulla ku Netalla on koulu' ja tähän kummityttö vastasi viisaana että 'Mutta Netta, nyt on viikonloppu ja sinulla ei ole koulua'. Aloin miettimään että miten nuorena ihminen voi tietää milloin on arki ja milloin viikonloppu koska kummityttö ei ole tarhassa joten omasta viikkorytmistä sitä ei voi tietää. Ja mitä viikonloppu edes oikeastaan tarkoittaa? Siinä miettimistä.