lauantai 19. helmikuuta 2011

nuo hetket syntymästä kuolemaan

Tää on tämmönen yöpostaus minkä aattelin täs aikani kulues tehä :--DD. Oon miettiny että mikäköhän mussa on vikana ku kaikki nykyää syrjii mua ? Tai siis ku viime tiistaina olin koulussa ihan normaalisti ja sitte ku olin lähös kotii nii tadaaaaaa, mun takki on viety/pöllitty/piilotettu tai mitä sit tehtykkin nii ei sitä oo löytyny. On muuten todella aikuistaista ja viisasta touhua näillä pakkasilla vittu piilottaa toisen takki. Järki hoi älä jätä !

Ja en oikee pyöri enää samois porukois ku ennen koska jos niitte luo menee nii ne joko lähtee siit pois, on iha hiljaa tai kattoo mua sillee "joo no mitä sä siin teet" ja sit tulee sellai paska fiilis että mitäköhän oon taas tehny väärin. Tää sama juttu kävi tos loppusyksystä ja nyt ku mietin et "aijaa, oon näköjää näitte kaveri nykyää taas" nii ei.

AAaa asiast kukkaruukkuun nii mul on tos reilu kolmen viikon päästä se kampausmalli jutska ja oon iha innoissaniiiii (8. Ja kaikista pahinta täs on ehkä se että mun pitää mennä sinne yksin ja arvaatkaa kolme kertaa osaanko mennä sinne ? No en. Okei, kyl mä tiedän sen osotteen ja oon kattonu sitä kartaltakin mut silti. Alone, yksin, minä pieni ihminen eksyn sinne vielä.

Kai mäki lähen sit nukkuu tästä ku kaikki muutki (en tosiaa, meen hakkaa wiille änärii) nii täs on vähä herkistelyy loppuyöhön (8 :

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti