pyörit mun mieles

Ihmettelen vaan. Mulla on ollu ihan hirveesti kysymyksiä päässä viikon sisällä ja haluisin ne huutaa kaikille mut tiiän ettei se auta koska ei kukaan osaa vastaa niihin. Paitsi mä ite, joihinkin. Ja ne kysymykset on ollu mun elämässä aina mut nyt oon alkanu ajattelee niit kunnolla enkä pysty enää oikee ajattelee mitää muuta.

Ja muutamat niist kysymyksistä tuli ku olin koulun yhessä keskustelussa. Siellä on mami, minä, luokanvalvoja, opo, terkka ja kuraattori. Ne siellä kyseli kaikkee ja koko tunnin mä itkin. Mä itkin vaan, esim ku ne kysy että mistä aineista sä tykkäät koulussa nii mul tuli itku vaikka ei siinä oo mitään pahaa. Opo sanoki sen keskustelun jälkee että 'outoa nähä ku sie itket ku näytät sellaselta kovanaamalta ja että peität tunteitas aika paljon.' Oon kuulemma kovanaama mut oon alkanu itkee enemmän, koska mua pelottaa että jos teen jotain väärin nii menetän mulle läheisii ihmisii. En mä tiiä mistä mulle on sellanen tunne tullu että voin menettää ihmisii vaikka ne on ihan tavallisia mua kohtaan. Ja sen takii muuten jouduin keskusteluihin koska mulla on nii paljo selvittämättömiä poissaoloja joista kaks päivää äiti sano suoraan niille tyypeille että on luvattomia. Multa kysyttii että miksen tullu kouluu nii sanoin niille suoraan että 'ei kiinnostannu' ja ne melkee putos tuoleilta. 'Ei kiinnosta?!?!?!??!' ja niin se oliki että ei mua kiinnostanu mennä kouluu. Ja mulle tuli vaa sellanen että 'mihin mä kouluu tarviin, onhan elämässä tärkeempiäki asioita'. Niinhän se on mutta ei opettajat sitä ymmärrä, ne haluu vaa meiä parasta. Tai pahinta.

Ja tässä oli noi kolme viikkoo nyt ilman kouluu, ilman opettajii, ilman tuttuja. Ja ennen tätä kolme viikkosta jaksoo olin kusessa yhteen poikaan ja päätin että unohan sen koska ei täst tulis kuitenkaa mitään. Ja nyt, 5 viikkoo myöhemmin, nyt viikonloppuna, jotenki tajusin että oon taas kusessa siihen. Vaikka ite en haluais koska jotenki mul on vaa sellai olo että ei se ees välitä musta. Joten aivan turhaa. Mut ei voi tunteille mitää ja thats the way it goes

Vitsi mulla on ikävä hirveesti Järvelää sekä mun siskoo mut en taas millää haluis olla viikonloppui pois täältä ku haluisin olla näitten kavereitten kaa. Koska melkeen aina ku oon pois täältä nii tääl on tapahtunu jotai dramaattista tai jossai on ollu hirveet megabileet mut on silleenki tapahtunu että ku oon menossa esim järvelää mutten pääsekkää sinne nii siel on jotkut bileet tai muuta ihmeellistä.

Puhuttii tänää äitin kaa mun peruskoulun jälkeisestä elämästä. Sen mielestä mä voin mennä asuntolaan mutta en tuu siellä pärjäämään. Miksen tulis? On siel muitaki 16v. ku minä. Ja ne on pärjänny, nii miksen mäki ?