sunnuntai 27. marraskuuta 2011

sua jää kaipaan jos pois luota meet

kuva lävistyksestä minkä ottaisit



kuva jostain kesäisestä






kuva jostain mistä pidät





kuva unelmalomastasi



kuva jostain herkullisesta





kuva jostain rakkaasta asiastasi





kuva lempiharrastuksestasi





kuva jostain mitä inhoat



kuva joka saa sinut hymyilemään





kuva lempialkoholistasi



kuva suosikkihymiöstäsi





kuva lempiruuastasi





kuva itsestäsi





lauantai 19. marraskuuta 2011

'cause I'm looking at you through the glass

Voi jumalauta!

No ei tässä mitään, oon ollu kaks viikkoo himassa ja maanantaina taas mun henkilökohtaseen vankilaan... Okei, ei se oo vankila mutta ei se nyt niin hauska paikkakaan ole.

Tolla alkufraasilla tarkotin sitä että mulle on täs vuoden sisällä selvinny kuinka itserakkaita ja tyhmiä jätkät on! Siis oon tienny sen aikasemminki mutta nyt se varsinki on mulle itselleni valaistunu. Mä en yleistä että kaikki jätkät olisi itserakkaita ja tyhmiä mutta kaikki mun vuoden aikana olleet jätkät on ollut kyllä tätä luokkaa... Otetaas ihan luku näistä (suluissa olenko/olinko itse ollut kiinnostunu ihmisestä asteikolla 1-10):

Herra 1: Kiinnostuu musta ja haluaa mun kanssa olla ja tykkää musta ihan tosissaan, toisin kun tämän tyttöystävä....ei mitenkään hyvä juttu.(8)

Herra 2: "On kiinnostunut" mutta oikeastaan hakee lohtua tuoreesta erostaan. (9)

Herra 3: Suorastaan rakastunut minuun mutta yhden viikonlopun jälkeen ei pidä yhteyttä... (7)

Herra 4: En nyt tiedä onko niin kiinnostunut mutta haluaa tapailla ja olla yhteyksissä, kertoi jopa etten ole ainoa hänen listoillaan samalla hetkellä (arvostan rehellisyyttä mutta rajansa kaikella) ja nyt kun muutkin naiset ovat huomanneet että jätkähän on kunnon sika nii herra päättää pitää minuun silti yhteyttä ja anoo että me nähtäis (jutun alussa 9, nyt 8)

Eipä mulla muuta, tää juttu oli itelleen jotenki ajankohtanen, helpotti omaa oloa että pysty selvittämää mihin nää jutut on yleensä päättyny.

maanantai 7. marraskuuta 2011

mitä jos en oiskaa vaa heittäytyny elämänvirtaan?

Ette ikinä arvaa mikä mua ihmetyttää; SE, että mun bloginhaukkuja-anonyymit on hävinny :O. En kylläkään kaipaa heitä mutta ihmetyttää että ensin pitää haukkua blogia/blogissa minua ja sitte yhtäkkii ollaanki hiljaa, kai ne typerykset on aikuistunu:-).

Oon huomannu että kehut oikeesti piristää päivää. Esimerkiks tänää ku tallustelin kohti Kouvolan asemaa töistä nii kuuntelin radiota ja siellä kerrottiin kaikkii kivoi juttui nii hymyilin yksinäni (tunsin itseni "välillä" typeräksikin) ja aloin miettimään että miksei ihmiset vaan hymyile tuntemattomille, ajattele iloisesti yms? Miksi nimenomaan Suomessa, missä kaikki pitäisi olla hyvin, yksi kansantauti on masennus? Ja toinen kansantauti on alkoholismi, ei siis mitäääään järkeä aloittaa dokaaminen. Tottakai itsekin otan joskus muutaman ja myönnetään, joskus vedän aivan perseet mutta en silti ole kiinni alkoholissa niin paljoa että odottaisin sen takia perjantaita tai palkkapäivää eikä mulla ole mitään vierotusoireita siitä etten saisi joka viikonloppu alkoholia. Mut palaten tohon "pääasiaan", kehukaa toisianne ja antakaa toisillenne huomiota, se oikeesti piristää päivää.

Pakko muuten sanoo että oon aika pettyny et ne jotka lukee tätä blogii nii ei sit lue tota mun ja Janikan blogia:-(. Joten kaikki lisääntyy lukijoiks NYT pokspoks.

ja kaikkien muistutukseks että osotehan on http://netta-janika.blobspot.com/

torstai 27. lokakuuta 2011

fiiliksiä Ü

voinko puhua suoraan?
vai kuuluuko mun teeskennellä?
sanoa, että on hauskaa,
vaikka kaikki menee päin persettä?

~

jos tuntisit mun mieleni
mun ajatukset ja sieluni
jos kuulisit sydämen
sen rytmin merkityksen
muutos roikkuu ilmassa
juurineen repii mukaansa
ei kutsu vaan käskee
ja hullu tottelee
ja väittää ettei voinut muutakaan
et vaikka taisteltiin
se heti hävittiin

~

raskaita
nämä päivät niin
enkä tiedä kuinka tästä pois omin jaloin pääsee

~

maailman kyliin mä väsyin,
ota syliin
sun kätes otsaani viilentää
sano jotain näin
katveessa sotain
niin pääsen lähemmäksi elämää

~

sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa 
ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas
sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan
ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa




kaikki on ihan ok:-)

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

sua usein mietin, sua tietenkin

Uiui, nyt se sit tapahtu ! Siskontyttö syntyi perjantaina 14.10.2011 klo 9.06
paino: 3235g
pituus: 50cm
ylisulonen:-)♥
 

Oltiin tänään (lauantaina) kattomassa sitte pikkutyttöö ja onnellista perhettä sairaalassa. Oli niin haikee tunnelma siel että mähän purskahdin itkuun ku näin vauvan:-). Ennen ku mentiin sairaalaan niin juttelin Tiian kans puhelimessa ja se kuulosti erilaiselta, en vaa tiiä millä tavalla. Se kuulosti tosi varovaiselta ja hiljaselta, sellaselta rauhottuneelta.

Tuli huomattua tossa matkalla että tässä mun ja äitin äiti-tytär -suhteessa MÄ olen se aikuinen ja äiti on se teini. Se saa ihme raivareita mm. huus mulle koska en osannu neuvoo sitä Kätilöopistolle (en oo koskaan käyny siellä ja äiti on kumminki asunu Helsingissä) ja sitte ku navigaattori neuvo sitä ihan oikein nii se huus sille koneellekki. Sitte äiti kuuntelee nrj:tä ja haluu kaikkien kans yhteiskuvia. Se ei kuulosta nii suurelta ku se oikeesti on.

Mulla ei oikeestaa oo ollu mitää asiaa tänne, nyt toi tytteli synty nii aattelin tänne sen sitte ilmottaa vielä:-).


on muuten soinu "muutaman" päivän jo päässä Ü

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

LISÄYTYKÄÄ:-))

Alotinpa yhteistyön ystäväni Janikan kanssa ja tehtiin yhteinen blogi nii lisätkää ittenne sinneki lukijoiks:-))

perjantai 23. syyskuuta 2011

hetki aikaa miettiä uudelleen

Tää on nyt sit angstipostaus että teitä on sit varotettu.

Mä en jaksa, en jaksa, en jaksa, en jaksa !! Ei kiinnosta olla koulussa, ei kiinnosta olla kotona, ei iskällä, ei Kouvolassa EN KIINNOSTA OLLA MISSÄÄN. Missään ei oo hyvä, tuntuu ku kaikkialla on yhtä paskaa. Ärsyttää ku mä oon kuulemma meiän koulun pahin paskanjauhaja vaikka en tosiaan oo koska asioita joita mulle on kerrottu nii en oo kertonu eteenpäin enkä aio kertoo koska ei se kuulu muille mitä mulle on kerrottu. En oo myöskään keksinyt mitään omia asioita päästäni mitä oisin hullusti alkanut levittää. En jaksa mitään, syksy tulee ja mulla alkaa tää talvimasennus jo näkymään. Tuntuu ku kukaan ei kuuntelis mua eikä ymmärrä mua ja nyt en oo jotenkaa väleissä mun hyvän ystävän kanssa koska oon tuolla koulussa nii ei tuu pidettyy yhteyttä ja se vituttaa todella paljon ja tekis mieli repiä sen tyypin pää irti koska oltiin kesälomalla vielä nii läheisiä että jos ihminen asuis vähänki lähempänä niin varmasti seurustelisin hänen kanssaan mutta sitte mä jouduin tonne hevonperseeseen asumaan missä ei toimi kunnolla netti ja ku ei oo omaa konetta nii on tietyt ajat ku oon koneella ja en puhu erityisesti kyseisen ihmisen kanssa kuin koneella. Tuntuu ku kukaan ei välittäis, tuntuu ku mua ei kaipais kukaan koskaan koska mulla soi varmaa neljä kertaa viikos puhelin koulussa ja se on yleensä mami. En haluu sulkeutuu pois ihmisten elämästä vaan sen takii koska asun sellases kommuunis missä on MAAILMAN SURKEIN LUOKKAHENKI, kaikki puhuu vaa paskaa toisistaan ja sit ollaa kumminki "kavereita". Luulis että tommoses paikas ei tapahtuis mitää mutta voi kyllä, välillä siellä tapahtuu liikaakin. Ihmiset tietää toisten asioista aivan liikaa ja ÄÄÄÄÄÄÄÄ mun tekis mieli huutaa ja karjuu tää mun tuska pois mutta ku en pysty. Mä en vaan siihen pysty vaan pidän sen kaiken tuskan mun sisällä ja sitte se purkautuu aina välillä, yleensä vaan sillon ku oon yksin ja kukaan ei voi ymmärtää mitä mä oon elämän aikana kokenu ja mua ärsyttää ihmisten asenne tuol koulussa että pitää vittu valvoo johonki yökolmeen ja sit ihmetellää seuraavana aamuna ku väsyttää nii perkeleesti. AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA raivo iskee ja oon ihan yksin asioitten kans joita haluisin purkaa jollekki mutta ei kukaan voi ymmärtää mua ja mun ongelmia. Ja ainiiiiiin, oon huomannu et tuol koulussa eräällä ihmisellä on joku vitun iso ongelma mun painon suhteen. Ei se muille kuulu mitä mä painan ja just ku oon itelleni saanu päähän että ei tää paino oo niin iso ongelma mulle että on isompiakin ongelmia nii sitte tää tietty ihminen on koko aika muistuttamassa mua että "ei kannata syyä liikaa" MITÄ VITTUA SE SILLE KUULUU!?!? Jumalauta pää pimahtaa.

Asiat on jotenki sekasin mutta koittakaa ymmärtää, jos edes haluutte ymmärtää. 

mähän varotin.