lauantai 19. marraskuuta 2011

'cause I'm looking at you through the glass

Voi jumalauta!

No ei tässä mitään, oon ollu kaks viikkoo himassa ja maanantaina taas mun henkilökohtaseen vankilaan... Okei, ei se oo vankila mutta ei se nyt niin hauska paikkakaan ole.

Tolla alkufraasilla tarkotin sitä että mulle on täs vuoden sisällä selvinny kuinka itserakkaita ja tyhmiä jätkät on! Siis oon tienny sen aikasemminki mutta nyt se varsinki on mulle itselleni valaistunu. Mä en yleistä että kaikki jätkät olisi itserakkaita ja tyhmiä mutta kaikki mun vuoden aikana olleet jätkät on ollut kyllä tätä luokkaa... Otetaas ihan luku näistä (suluissa olenko/olinko itse ollut kiinnostunu ihmisestä asteikolla 1-10):

Herra 1: Kiinnostuu musta ja haluaa mun kanssa olla ja tykkää musta ihan tosissaan, toisin kun tämän tyttöystävä....ei mitenkään hyvä juttu.(8)

Herra 2: "On kiinnostunut" mutta oikeastaan hakee lohtua tuoreesta erostaan. (9)

Herra 3: Suorastaan rakastunut minuun mutta yhden viikonlopun jälkeen ei pidä yhteyttä... (7)

Herra 4: En nyt tiedä onko niin kiinnostunut mutta haluaa tapailla ja olla yhteyksissä, kertoi jopa etten ole ainoa hänen listoillaan samalla hetkellä (arvostan rehellisyyttä mutta rajansa kaikella) ja nyt kun muutkin naiset ovat huomanneet että jätkähän on kunnon sika nii herra päättää pitää minuun silti yhteyttä ja anoo että me nähtäis (jutun alussa 9, nyt 8)

Eipä mulla muuta, tää juttu oli itelleen jotenki ajankohtanen, helpotti omaa oloa että pysty selvittämää mihin nää jutut on yleensä päättyny.

maanantai 7. marraskuuta 2011

mitä jos en oiskaa vaa heittäytyny elämänvirtaan?

Ette ikinä arvaa mikä mua ihmetyttää; SE, että mun bloginhaukkuja-anonyymit on hävinny :O. En kylläkään kaipaa heitä mutta ihmetyttää että ensin pitää haukkua blogia/blogissa minua ja sitte yhtäkkii ollaanki hiljaa, kai ne typerykset on aikuistunu:-).

Oon huomannu että kehut oikeesti piristää päivää. Esimerkiks tänää ku tallustelin kohti Kouvolan asemaa töistä nii kuuntelin radiota ja siellä kerrottiin kaikkii kivoi juttui nii hymyilin yksinäni (tunsin itseni "välillä" typeräksikin) ja aloin miettimään että miksei ihmiset vaan hymyile tuntemattomille, ajattele iloisesti yms? Miksi nimenomaan Suomessa, missä kaikki pitäisi olla hyvin, yksi kansantauti on masennus? Ja toinen kansantauti on alkoholismi, ei siis mitäääään järkeä aloittaa dokaaminen. Tottakai itsekin otan joskus muutaman ja myönnetään, joskus vedän aivan perseet mutta en silti ole kiinni alkoholissa niin paljoa että odottaisin sen takia perjantaita tai palkkapäivää eikä mulla ole mitään vierotusoireita siitä etten saisi joka viikonloppu alkoholia. Mut palaten tohon "pääasiaan", kehukaa toisianne ja antakaa toisillenne huomiota, se oikeesti piristää päivää.

Pakko muuten sanoo että oon aika pettyny et ne jotka lukee tätä blogii nii ei sit lue tota mun ja Janikan blogia:-(. Joten kaikki lisääntyy lukijoiks NYT pokspoks.

ja kaikkien muistutukseks että osotehan on http://netta-janika.blobspot.com/

torstai 27. lokakuuta 2011

fiiliksiä Ü

voinko puhua suoraan?
vai kuuluuko mun teeskennellä?
sanoa, että on hauskaa,
vaikka kaikki menee päin persettä?

~

jos tuntisit mun mieleni
mun ajatukset ja sieluni
jos kuulisit sydämen
sen rytmin merkityksen
muutos roikkuu ilmassa
juurineen repii mukaansa
ei kutsu vaan käskee
ja hullu tottelee
ja väittää ettei voinut muutakaan
et vaikka taisteltiin
se heti hävittiin

~

raskaita
nämä päivät niin
enkä tiedä kuinka tästä pois omin jaloin pääsee

~

maailman kyliin mä väsyin,
ota syliin
sun kätes otsaani viilentää
sano jotain näin
katveessa sotain
niin pääsen lähemmäksi elämää

~

sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa 
ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas
sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan
ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa




kaikki on ihan ok:-)

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

sua usein mietin, sua tietenkin

Uiui, nyt se sit tapahtu ! Siskontyttö syntyi perjantaina 14.10.2011 klo 9.06
paino: 3235g
pituus: 50cm
ylisulonen:-)♥
 

Oltiin tänään (lauantaina) kattomassa sitte pikkutyttöö ja onnellista perhettä sairaalassa. Oli niin haikee tunnelma siel että mähän purskahdin itkuun ku näin vauvan:-). Ennen ku mentiin sairaalaan niin juttelin Tiian kans puhelimessa ja se kuulosti erilaiselta, en vaa tiiä millä tavalla. Se kuulosti tosi varovaiselta ja hiljaselta, sellaselta rauhottuneelta.

Tuli huomattua tossa matkalla että tässä mun ja äitin äiti-tytär -suhteessa MÄ olen se aikuinen ja äiti on se teini. Se saa ihme raivareita mm. huus mulle koska en osannu neuvoo sitä Kätilöopistolle (en oo koskaan käyny siellä ja äiti on kumminki asunu Helsingissä) ja sitte ku navigaattori neuvo sitä ihan oikein nii se huus sille koneellekki. Sitte äiti kuuntelee nrj:tä ja haluu kaikkien kans yhteiskuvia. Se ei kuulosta nii suurelta ku se oikeesti on.

Mulla ei oikeestaa oo ollu mitää asiaa tänne, nyt toi tytteli synty nii aattelin tänne sen sitte ilmottaa vielä:-).


on muuten soinu "muutaman" päivän jo päässä Ü

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

LISÄYTYKÄÄ:-))

Alotinpa yhteistyön ystäväni Janikan kanssa ja tehtiin yhteinen blogi nii lisätkää ittenne sinneki lukijoiks:-))

perjantai 23. syyskuuta 2011

hetki aikaa miettiä uudelleen

Tää on nyt sit angstipostaus että teitä on sit varotettu.

Mä en jaksa, en jaksa, en jaksa, en jaksa !! Ei kiinnosta olla koulussa, ei kiinnosta olla kotona, ei iskällä, ei Kouvolassa EN KIINNOSTA OLLA MISSÄÄN. Missään ei oo hyvä, tuntuu ku kaikkialla on yhtä paskaa. Ärsyttää ku mä oon kuulemma meiän koulun pahin paskanjauhaja vaikka en tosiaan oo koska asioita joita mulle on kerrottu nii en oo kertonu eteenpäin enkä aio kertoo koska ei se kuulu muille mitä mulle on kerrottu. En oo myöskään keksinyt mitään omia asioita päästäni mitä oisin hullusti alkanut levittää. En jaksa mitään, syksy tulee ja mulla alkaa tää talvimasennus jo näkymään. Tuntuu ku kukaan ei kuuntelis mua eikä ymmärrä mua ja nyt en oo jotenkaa väleissä mun hyvän ystävän kanssa koska oon tuolla koulussa nii ei tuu pidettyy yhteyttä ja se vituttaa todella paljon ja tekis mieli repiä sen tyypin pää irti koska oltiin kesälomalla vielä nii läheisiä että jos ihminen asuis vähänki lähempänä niin varmasti seurustelisin hänen kanssaan mutta sitte mä jouduin tonne hevonperseeseen asumaan missä ei toimi kunnolla netti ja ku ei oo omaa konetta nii on tietyt ajat ku oon koneella ja en puhu erityisesti kyseisen ihmisen kanssa kuin koneella. Tuntuu ku kukaan ei välittäis, tuntuu ku mua ei kaipais kukaan koskaan koska mulla soi varmaa neljä kertaa viikos puhelin koulussa ja se on yleensä mami. En haluu sulkeutuu pois ihmisten elämästä vaan sen takii koska asun sellases kommuunis missä on MAAILMAN SURKEIN LUOKKAHENKI, kaikki puhuu vaa paskaa toisistaan ja sit ollaa kumminki "kavereita". Luulis että tommoses paikas ei tapahtuis mitää mutta voi kyllä, välillä siellä tapahtuu liikaakin. Ihmiset tietää toisten asioista aivan liikaa ja ÄÄÄÄÄÄÄÄ mun tekis mieli huutaa ja karjuu tää mun tuska pois mutta ku en pysty. Mä en vaan siihen pysty vaan pidän sen kaiken tuskan mun sisällä ja sitte se purkautuu aina välillä, yleensä vaan sillon ku oon yksin ja kukaan ei voi ymmärtää mitä mä oon elämän aikana kokenu ja mua ärsyttää ihmisten asenne tuol koulussa että pitää vittu valvoo johonki yökolmeen ja sit ihmetellää seuraavana aamuna ku väsyttää nii perkeleesti. AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA raivo iskee ja oon ihan yksin asioitten kans joita haluisin purkaa jollekki mutta ei kukaan voi ymmärtää mua ja mun ongelmia. Ja ainiiiiiin, oon huomannu et tuol koulussa eräällä ihmisellä on joku vitun iso ongelma mun painon suhteen. Ei se muille kuulu mitä mä painan ja just ku oon itelleni saanu päähän että ei tää paino oo niin iso ongelma mulle että on isompiakin ongelmia nii sitte tää tietty ihminen on koko aika muistuttamassa mua että "ei kannata syyä liikaa" MITÄ VITTUA SE SILLE KUULUU!?!? Jumalauta pää pimahtaa.

Asiat on jotenki sekasin mutta koittakaa ymmärtää, jos edes haluutte ymmärtää. 

mähän varotin.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

mistä silmät itkeneet?

Kysyin sitte kaverilta että mitä voisin kirjottaa blogiin ja juteltiin tunti siitä ku en oikeen ymmärtäny eka että mitä mistä miten ja jne mutta nyt ku oon ymmärtäny nii voisin kirjottaa:-DD ! Eli siis aattelin kertoo teille 4 tärkeintä asiaa mun elämässä:-).

Ystävät
Ystävät on mulle tärkeitä, siitä ei pääse mihinkään. Oon sitä mieltä et multa löytyy tasan 4 ystävää ja loput on kavereita/tuttuja ja that's it. Mun mielestä mulla on paljon kavereita ja asia johtuu siitä koska oon muuttanu nii monta kertaa nii mulla on kavereita aikalailla ympäri Suomee ja se on periaatteessa hyvä koska jos haluu johonki tiettyy kaupunkiin nii siel on sit yöpaikka ettei tarvii tulla saman päivän kotiin:-). Mut muuttamisessa on se huono puoli että ku sen tekee monesti nii ei ees jaksa tutustuu ihmisii. Mulla oli tällä paikkakunnalla sama juttu; en halunnu/jaksanu tutustuu kehenkään kunnolla koska olin aivan varma että kohta me muutetaan taas ja jos kerkeen kiintymään ihmisiin ja joudun ne jättämään nii siit tulis tosi vaikeeta. Mutta yhteenvetona; ystävät menee kaiken edelle.


Perhe
Oon miettiny tätä jo pitkään että miks perhe on tärkee ja ketä mä lasken perheeseen. Mulla on siis vanhemmat eronnu ja äiti on uudessa parisuhteessa mutta silti mun perhe on mami, isi ja isosisko. En oo asunu mun isosiskon kans 10 vuotee samassa talossa, tai edes samassa kaupungissa koska ku porukat eros nii mä tulin äitille ja sisko meni mielummin iskälle. Oon sitä mieltä että onneks oon ollu sen verran pieni ku porukat eros ettei multa oo kysytty kummalle haluun asumaan vaan mulle on päätetty se, ja onneks päätettiin että äitille. Mulla ei oo muistikuvii siitä että minkälaista on olla perheessä missä on äiti ja isä, koska mulla on ollu äiti ilman isää. En siis laske "isäpuoltani" perheeseeni koska se ei vaan kuulu siihen, mulla on oikeekin isä.

mami♥tiia♥isi
Rakkaus
Rakkkkkaus, se on vaikeeta ja hankalaa mut silti niin ihanaa. Oon miettiny jos ois sellanen ihminen joka ei osaa tuntee mitään, siis henkisesti, ei osais rakastaa, vihaa yms. nii se olis aivan kauheeta. Vaikka en sano ihmisille usein että rakastaisin heitä, niin kyl mä rakastan. Oon kaks kertaa sanonu elämäni aikana että mä rakastan sua. Siis kahdelle eri jätkälle koska mun mielestä se on liikaa käytetty lause nykyään. Mun mielestä se on naurettavaa kun 12-vuotiaat lapset "seurustelevat" ja "rakastavat" toisiaan. Tää on taas mun mielipide, en haluis kuulla anonyymeilta että "tarkotatko sä nyt sitä että 12-vuotias ei osaa rakastaa?!?!" Tottakai nekin voi osata rakastaa mutta kun ne ei vielä ymmärrä mitä rakkaus on.


Musiikki
Muistan sillo ku sain ekan kerran ottaa automatkalle siskon kasettisoittimen ja se nauhotti sinne mulle Smurffeja, olin ihan fiiliksessä:-DDD. Se oli tosi hienoo ku serkut joutu kuuntelee autos jotai Yle Puhetta ja mä sain kuunnella sellast musaa mitä mä halusin:-). Siitä lähtien mulla on ollu jonkilainen laite mistä kuulee musiikkia kaikilla matkoilla, milloin on ollu cd-soitin, millon mp3. Musiikissa tärkeintä on fiilis ja sanat (kuten joku varmaa tajusi tosta yhestä aikasemmasta postauksesta miten valitsen mun lempitsipaleet) ja ku miettii nii mun mielestä on ihan järkyttävää että nykyajan lapset laulavat kadulla Petri Nygårdin Selvää päivää (biisissä ei ole vikaa, vaan lapsien iässä) koska sillon ku ite olin joku 8-vuotias nii kyllä mä vaa popitin Gimmelii tai Tiktakii.


Siinä ne ois, tässä järjestyksessä:-). Täs ois muutama herkistely viel :') :