Olen matkalla hullujen huoneeseen

Jos sitä kirjottais tännekki välillä :). Mun elämä on ollu viimesen kuukauden aika hullun myllyä, ei oo oikee ollu ku aikaa mutta ei aikaa mihinkään tärkeeseen. Mul on menny koko kevät ihan ohi, viimesimmät selvät mielikuvat mulla on siitä ku oli lunta ja ihan hemmetin kylmä. Nyt mä oon heränny jostain horroksesta ja tajuan että puihin tulee lehtiä ja nurmikko kasvaa. Aika sekavan hassu fiilis.

Nyt oon myös tajunnu ettei kymppiä oo enää paljoa jäljellä. Se pelottaa jotenki, siel oon jotenki turvassa ja tottunu siihen että pääsee kotoota pois aina välillä, se on helpottavaa. Se taas ei ole helpottavaa että tiedän etten pääse sinne pakoon kotia ja sen elämää. Mitä mä oikeesti teen sitte?

Meille on tullu uus koira, jonka nimi ei ole Maisa vaan Simo. Maisan myyjä oli huijari ja se ärsyttää mutta musta tuntuu että Simo on paljon kivempi kun se perhoskoira ois koskaan ollu. Simo on sekarotunen, sen isä on jackrusselinterrieri-mix ja äiti mäyräkoira-mix. Pieni ja viaton, pieni se on muttei viaton. Tuntuu kun se tuhoaisi koko kämpän ja se raivostuttaa välillä. Toisaalta ihanaa kun Simo on niin pieni että sen kanssa on niin ihana nukkua, joten ei valittamista :3.

Oon löytäny mun uuden musiikkirakkauden, Jipun. Hänen uusi albumi on niin ihana ja koskettava että tulee kuunneltua se monesti läpi päivän aikana. Tässä muutama biisi:

Hyvää viikkoa kaikille!