LISÄYTYKÄÄ:-))

Alotinpa yhteistyön ystäväni Janikan kanssa ja tehtiin yhteinen blogi nii lisätkää ittenne sinneki lukijoiks:-))

hetki aikaa miettiä uudelleen

Tää on nyt sit angstipostaus että teitä on sit varotettu.

Mä en jaksa, en jaksa, en jaksa, en jaksa !! Ei kiinnosta olla koulussa, ei kiinnosta olla kotona, ei iskällä, ei Kouvolassa EN KIINNOSTA OLLA MISSÄÄN. Missään ei oo hyvä, tuntuu ku kaikkialla on yhtä paskaa. Ärsyttää ku mä oon kuulemma meiän koulun pahin paskanjauhaja vaikka en tosiaan oo koska asioita joita mulle on kerrottu nii en oo kertonu eteenpäin enkä aio kertoo koska ei se kuulu muille mitä mulle on kerrottu. En oo myöskään keksinyt mitään omia asioita päästäni mitä oisin hullusti alkanut levittää. En jaksa mitään, syksy tulee ja mulla alkaa tää talvimasennus jo näkymään. Tuntuu ku kukaan ei kuuntelis mua eikä ymmärrä mua ja nyt en oo jotenkaa väleissä mun hyvän ystävän kanssa koska oon tuolla koulussa nii ei tuu pidettyy yhteyttä ja se vituttaa todella paljon ja tekis mieli repiä sen tyypin pää irti koska oltiin kesälomalla vielä nii läheisiä että jos ihminen asuis vähänki lähempänä niin varmasti seurustelisin hänen kanssaan mutta sitte mä jouduin tonne hevonperseeseen asumaan missä ei toimi kunnolla netti ja ku ei oo omaa konetta nii on tietyt ajat ku oon koneella ja en puhu erityisesti kyseisen ihmisen kanssa kuin koneella. Tuntuu ku kukaan ei välittäis, tuntuu ku mua ei kaipais kukaan koskaan koska mulla soi varmaa neljä kertaa viikos puhelin koulussa ja se on yleensä mami. En haluu sulkeutuu pois ihmisten elämästä vaan sen takii koska asun sellases kommuunis missä on MAAILMAN SURKEIN LUOKKAHENKI, kaikki puhuu vaa paskaa toisistaan ja sit ollaa kumminki "kavereita". Luulis että tommoses paikas ei tapahtuis mitää mutta voi kyllä, välillä siellä tapahtuu liikaakin. Ihmiset tietää toisten asioista aivan liikaa ja ÄÄÄÄÄÄÄÄ mun tekis mieli huutaa ja karjuu tää mun tuska pois mutta ku en pysty. Mä en vaan siihen pysty vaan pidän sen kaiken tuskan mun sisällä ja sitte se purkautuu aina välillä, yleensä vaan sillon ku oon yksin ja kukaan ei voi ymmärtää mitä mä oon elämän aikana kokenu ja mua ärsyttää ihmisten asenne tuol koulussa että pitää vittu valvoo johonki yökolmeen ja sit ihmetellää seuraavana aamuna ku väsyttää nii perkeleesti. AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA raivo iskee ja oon ihan yksin asioitten kans joita haluisin purkaa jollekki mutta ei kukaan voi ymmärtää mua ja mun ongelmia. Ja ainiiiiiin, oon huomannu et tuol koulussa eräällä ihmisellä on joku vitun iso ongelma mun painon suhteen. Ei se muille kuulu mitä mä painan ja just ku oon itelleni saanu päähän että ei tää paino oo niin iso ongelma mulle että on isompiakin ongelmia nii sitte tää tietty ihminen on koko aika muistuttamassa mua että "ei kannata syyä liikaa" MITÄ VITTUA SE SILLE KUULUU!?!? Jumalauta pää pimahtaa.

Asiat on jotenki sekasin mutta koittakaa ymmärtää, jos edes haluutte ymmärtää. 

mähän varotin.

mistä silmät itkeneet?

Kysyin sitte kaverilta että mitä voisin kirjottaa blogiin ja juteltiin tunti siitä ku en oikeen ymmärtäny eka että mitä mistä miten ja jne mutta nyt ku oon ymmärtäny nii voisin kirjottaa:-DD ! Eli siis aattelin kertoo teille 4 tärkeintä asiaa mun elämässä:-).

Ystävät
Ystävät on mulle tärkeitä, siitä ei pääse mihinkään. Oon sitä mieltä et multa löytyy tasan 4 ystävää ja loput on kavereita/tuttuja ja that's it. Mun mielestä mulla on paljon kavereita ja asia johtuu siitä koska oon muuttanu nii monta kertaa nii mulla on kavereita aikalailla ympäri Suomee ja se on periaatteessa hyvä koska jos haluu johonki tiettyy kaupunkiin nii siel on sit yöpaikka ettei tarvii tulla saman päivän kotiin:-). Mut muuttamisessa on se huono puoli että ku sen tekee monesti nii ei ees jaksa tutustuu ihmisii. Mulla oli tällä paikkakunnalla sama juttu; en halunnu/jaksanu tutustuu kehenkään kunnolla koska olin aivan varma että kohta me muutetaan taas ja jos kerkeen kiintymään ihmisiin ja joudun ne jättämään nii siit tulis tosi vaikeeta. Mutta yhteenvetona; ystävät menee kaiken edelle.

Perhe
Oon miettiny tätä jo pitkään että miks perhe on tärkee ja ketä mä lasken perheeseen. Mulla on siis vanhemmat eronnu ja äiti on uudessa parisuhteessa mutta silti mun perhe on mami, isi ja isosisko. En oo asunu mun isosiskon kans 10 vuotee samassa talossa, tai edes samassa kaupungissa koska ku porukat eros nii mä tulin äitille ja sisko meni mielummin iskälle. Oon sitä mieltä että onneks oon ollu sen verran pieni ku porukat eros ettei multa oo kysytty kummalle haluun asumaan vaan mulle on päätetty se, ja onneks päätettiin että äitille. Mulla ei oo muistikuvii siitä että minkälaista on olla perheessä missä on äiti ja isä, koska mulla on ollu äiti ilman isää. En siis laske "isäpuoltani" perheeseeni koska se ei vaan kuulu siihen, mulla on oikeekin isä.

mami♥tiia♥isi

Rakkaus
Rakkkkkaus, se on vaikeeta ja hankalaa mut silti niin ihanaa. Oon miettiny jos ois sellanen ihminen joka ei osaa tuntee mitään, siis henkisesti, ei osais rakastaa, vihaa yms. nii se olis aivan kauheeta. Vaikka en sano ihmisille usein että rakastaisin heitä, niin kyl mä rakastan. Oon kaks kertaa sanonu elämäni aikana että mä rakastan sua. Siis kahdelle eri jätkälle koska mun mielestä se on liikaa käytetty lause nykyään. Mun mielestä se on naurettavaa kun 12-vuotiaat lapset "seurustelevat" ja "rakastavat" toisiaan. Tää on taas mun mielipide, en haluis kuulla anonyymeilta että "tarkotatko sä nyt sitä että 12-vuotias ei osaa rakastaa?!?!" Tottakai nekin voi osata rakastaa mutta kun ne ei vielä ymmärrä mitä rakkaus on.

Musiikki
Muistan sillo ku sain ekan kerran ottaa automatkalle siskon kasettisoittimen ja se nauhotti sinne mulle Smurffeja, olin ihan fiiliksessä:-DDD. Se oli tosi hienoo ku serkut joutu kuuntelee autos jotai Yle Puhetta ja mä sain kuunnella sellast musaa mitä mä halusin:-). Siitä lähtien mulla on ollu jonkilainen laite mistä kuulee musiikkia kaikilla matkoilla, milloin on ollu cd-soitin, millon mp3. Musiikissa tärkeintä on fiilis ja sanat (kuten joku varmaa tajusi tosta yhestä aikasemmasta postauksesta miten valitsen mun lempitsipaleet) ja ku miettii nii mun mielestä on ihan järkyttävää että nykyajan lapset laulavat kadulla Petri Nygårdin Selvää päivää (biisissä ei ole vikaa, vaan lapsien iässä) koska sillon ku ite olin joku 8-vuotias nii kyllä mä vaa popitin Gimmelii tai Tiktakii.

Siinä ne ois, tässä järjestyksessä:-). Täs ois muutama herkistely viel :') :