Vitsi mulle tuli nyt vaa sellanen olo että pakko saada kirjottaa tänne jotain :D.
Ihanaa ku joulu tulee♥ Äiti kysy tossa pari viikkoo sitten että mitäs mä haluun joululahjaksi ja sanoin hänelle että haluaisin järjestelmäkameran. Mietin monta kertaa että uskallanko edes ääneen sanoa että haluan niin kalliin lahjan koska äitini pelkää sitä että ei saa ostettua meille mitää jouluksi. Ja tossa muutama viikko sitten ku mietin että entä jos äiti olisi oikeasti ostanut sen minulle ja mietin ilmettäni kun avaisin pakettia, ja aloin tästä tunteilusta oikein itkeä koska olisin niin onnellinen vaikka tiedän että mahdollisuus olisi 0,01% mutta toivossa on hyvä elää.
Mulla on ollu vähän tällästä talvimasennusta. En oo oikee jaksanu lähtee mihinkään. Meni jopa pari viikkoo silleenki että heräsin > kouluun > kotiin > kattoo telkkarii > nukkumaan. Ja siinähän mä nukuin muutan päivän ajan että yöunet oli sitä 13h-luokkaa. Että näin että, no kerranki nukuin hyvin !
Oon nyt käyny kaks kertaa nuorisopsykologilla, ja jotenki tuntuu että auttais puhuu asioista mutta ku se on tuntematon nii se ei voi tajuta mun elämäntilannetta koska ei se oo eläny tätä mitä mä elän. Tai mistä mä tiiän. Mutta kuitenki siit npsta, nii jotenki ku puhutaa mulle aroista aiheista niin alan itkee. Okei, koko ekan kerran itkin koska mulla on sillee että jos mun pitää puhuu ns. tuntemattomalle/-mille niin ensin mulla alkoo jaloissa heikottaa ja sitte tulee sellasta hysteerista itkuu. Ja mua pelottaa se että mitä ne oikee ajattelee siitä ku itken siellä, entä jos ne ajattelee ettei mulla on kotona kaikki hyvin että mut pitäis ottaa huostaan, vaikkei se mun itkeminen siitä. Mutta kai tää tästä, päivä kerrallaan.
